maanantai 26. lokakuuta 2015

Toiset seeprat



Tähän kohtaan ihan vaan perussukkaa Novitan seepraisesta ja pinkistä 7-veikasta. Ne päätyvät joululahjaksi henkilölle, joka on jo pitkään haikaillut seeprasukkien perään. Jouluunhan on enää alle 2 kk !! Aina iskee samanlainen paniikki, joka vuosi sama juttu. Tammikuussa päättää, että tekisi ensi vuoden joululahjat jo hyvissä ajoin, mutta sitten ne aina jäävät, koska kesäneuleitakin on kiva tehdä!  Samanlaista ongelmaa taitaa olla muillakin neulojilla.
Ainakin kaksi isompaa jouluprojektia on nyt mielessä seuraavana, äitille ja siskolle. Haluaisin kyllä toteuttaa ainakin 20 eri juttua, mutta joudun valitettavasti koulun, kandin ja työni takia karsimaan listaani. Blääh :(

 Joululomaa meillä on ruhtinaalliset 5 viikkoa tänä vuonna, ja koska olen suorittanut pakolliset maatilaharjoitteluni jo sitä ennen, saan oikeasti vaan lomailla. Lomailu tarkoittaakin, että neuletehdas käynnistyy ja kaikki lihakset jumiutuu himoneuloosin vallatessa opiskelija-asuntoni. <3 Nyt olen vielä muutaman päivän navettaharjoittelussa, jossa väistelen potkivia lehmiä, jotta luuni pysyvät ehjinä joululoman puikkojen heiluttelua varten.

Ohje: Perussukka
Koko 38-39
Puikot: 3,5 koivu
Lanka: Pinkki 7 veljestä, Viidakko 7 veljestä

Sukat tein ihan kokonaan lokaakuun genetiikan ja bakteriologian luennoilla, ja oli ihan sopivaa luentotekemistä. Tai sopivat luennot näille sukille :P 


maanantai 19. lokakuuta 2015

Oliivisukkaa


Kesäsukkamalliston (Taimitarha) sukista on nyt puolet valmiina. Edelliset postaamani kanerva-sukat ja nämä vihreät ovat molemmat tehty kokoelman ohjeilla. Nyt vielä edessä on kaksi sukkaohjetta 7-veikalle, ja ihan heti en ole niihin paneutumassa, kun uusi sukkalehtikin ilmestyi.

Tämä langanväri oli haastava kuvattava, mutta parempia ei saanut niissä sääoloissa ja nyt sukat ovat jo lämmittämässä saajansa, 93-vuotiaan mummini jalkoja, joten uusintakuvaus ei enää onnistu. Jos muuten on aikomassa tehdä nämä sukat, kannattaa huomioida että näistä tulee kokonsa puolesta lähemmäs 37/38, ja en usko, että ne mahtuisivat 39 jalkaan.

Tänään aloitin navettaharjoitteluni klo 5.30 aamulla, ja parin tunnin päästä suuntaan iltalypsyvuoroon. Ensivaikutelma on ainakin todella positiivinen ja isäntäväki ihan huippu. Sikalassa tuntui jo ensimmäisen parin tunnin jälkeen kaikki menevän pieleen, joten tämän aamun hyvän kokemuksen perusteella olen hyvin luottavainen navettaharjoitteluni onnistumisen suhteen. Viime viikolla oli koulusta viimeiset alkusyksyn tentit, genetiikka ja bakteriologia. Nyt onkin aika suunnata katse kandin tekemiseen. Aiheeni tulee käsittelemään lampaita ja niiden ruokinnan vaikutuksia VILLAN laatuun! <3 ihana neuloosin ja eläinlääkäriyden fuusio. Parin viikon päästä harjoittelun jälkeen alkaakin taas ihan uudet kurssit.

Ohje: Nina Laitisen Elviirat 
Lanka: Nalle oliivinvihreä
Puikot: 3,0
Koko: 38



 Ihanaa lokakuista viikkoa! 


maanantai 12. lokakuuta 2015

Pehmu

Nyt olisi jo korkea aika blogissa selvittää, mistä nimi Pehmunen tulee. Sehän tulee tietysti rakkaasta lapsestani, jolla on monta nimeä;  PieniSieni, Tuhku,  Lämmityskone, Struudeli, Jyrsis, Minski, Pinski, Jänis, Minuli. Eli siis Mini, puudelini, joka on niin pehmeä pehmu. Siis Pehmunen. :D


Minillä on nyt ikää jo päälle 6 vuotta, mutta ikä ei paina vaan Minski on oikein pirteä ja eloisa pienipainajainen. Minissä parhainta on sen veikeä luonne. Se on välillä ihan velmu. Ilkikurinen, joka esittää välillä söpöä ja käy selälleen haarat ojossa; "Mami mä oon söpö".


Minillä on postinjakajaan erityinen viharakkaussuhde. Postia odotetaan joka arkipäivä (ymmärtää kyllä, että viikonloppuna turha odottaa) aamusta alkaen ja sitä kytätään ikkunasta istuen sohvanreunalla. Kun keltainen pyörä ajaa pihaan, alkaa kauaskantoinen räksytys, joka laantuu vasta kun posti tipahtaa luukusta. Silloin ei ehdi räksyttää, koska tärkeämpää on postin raatelu pieneksi paperisilpuksi. Tämä on erityisen mukavaa juuri kun on imuroinut. Jos yrität napata postia itse, se viedään takuuvarmasti sängyn alle ja tuhotaan siellä. Jepjep, ai mikä koirankoulutus?


Mini rakastaa huomiota ja aktiviteettejä. Ja mahan silittämistä. Se olisi aina lähdössä Vääksyyn, vaikka mennään Herttoniemeen tai mihin vaan. Se tykkää käydä kahviloissa ja istuu nätisti pienellä kerällä sylissä.  Helsinkiläistynyt maalaispuudeli. Se matkustaa julkisilla hienosti, - jos hermoja raastavaa Vääksyyn vetämistä ei oteta lukuun. Se näyttää lampaalta mutta onkin aika susi. Saattaa näykkäistä, jos joku tuntematon kurottaa näppejään ilman lupaa. Mamille se on aina kiltti. <3

Mini on tosi älykäs, ja sen kanssa voi jutella ja ratkoa matikantehtäviä, tai suunnitella seuraavaa getawayta Vääksyyn. Mini osaa paljon temppuja ja rakastaa uusien opettelua. Tällä hetkellä opetuksen alla on valojen sammuttaminen ja päälle kytkeminen. Sirkuskoira. Mamin hermoja pitää koetella juuri silloin komentelulla ja ulinalla, kun pitäisi lukea seuraavan päivän tenttiin. Mini toimii kyllä myös oivana opiskelukaverina, sillä siltä löytää yllättäen kaikki koiran anatomiset rakenteet.




Sirkuskoira

Voisin kirjoittaa Ministä loputtomiin, mutta eiköhän tämä jo riitä. Minin sydän sykkii kermavaahtokupin nuolemiselle, oravien ja jänisten jahtaamiselle, Vääksyyn menemiselle, urkuilulle ja pusujen antamiselle. Ja postin odottamiselle tietenkin. Toivottavasti vielä sata vuotta.